Nuorten mielenterveyteen ja työkykyyn liittyvä keskustelu on viime vuosina saanut synkkiä sävyjä. Ilmarisen asiantuntijapsykologi Simo Levanto muistutti kuitenkin HR Forumissa, että kokonaiskuva on moniulotteisempi ja tulevaisuus oletettua toiveikkaampi.
Työkyvyttömyyseläkkeet laskussa, mutta nuorten syrjäytyminen työelämästä huolettaa
Levannon mukaan mielenterveysperusteiset työkyvyttömyyseläkkeet ovat olleet otsikoissa usein, mutta tilastojen tarkastelu kertoo mielenkiintoisen yksityiskohdan: mielenterveysperusteisten työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on ollut jo useamman vuoden laskusuunnassa. Lisäksi Levannon mukaan on syytä muistaa, että käytännössä lähes kaikki nuorille myönnetyt työkyvyttömyyseläkkeet ovat määräaikaisia ja noin puolet sen saaneista nuorista palaa myöhemmin takaisin töihin.
”Työelämässä kiinni olevat nuoret eivät juuri hae työkyvyttömyyseläkkeitä. Huolenaiheena ovat he, jotka eivät ole vielä päässeet työelämään”, Levanto totesi.
Levannon mukaan kyse ei ole siitä, että nuoret uupuisivat liiasta työstä, vaan siitä, etteivät he pääse osallisiksi työelämästä. Ensimmäisten työpaikkojen saaminen on vaikeaa ja työn pysyvyys heikkoa. Tämän vuoksi nuorten kiinnittäminen työmarkkinoille on ratkaisevaa koko yhteiskunnan kannalta.
Työnantajan kasvatusvastuu ja jaetun identiteetin merkitys
Levanto painotti, että työnantajilla on kasvatusvastuu työelämän pelisäännöistä, taidoista ja yleisestä elämänhallinnasta.
”Tätä vastuuta ei saa paeta. Nuorille pitää kertoa, mitä konkreettisesti odotetaan, ja mitä tapahtuu, jos tavoitteeseen ei pääse. Työnantajan tehtävä on kannustaa, auttaa ja antaa palautetta”, hän korosti.
Samalla Levanto muistutti, että nuoret eivät ole yhtenäinen ryhmä. Yhä useampi kokee painetta olla “oma itsensä” ja etsiä hyväksyntää yksilöllisyyden kautta, vaikka oman minuuden etsiminen on vielä kesken. Työyhteisö voi tarjota vaihtoehdoksi jaetun identiteetin, joka vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja sitoutumista.
”Mieluummin niin, että työntekijä voi kiinnittyä työyhteisöönsä kuin diagnoosiinsa”, Levanto kärjisti.
Mitä nuoret toivovat työelämältä?
Levannon mukaan nuorilla ei ole epärealistisia odotuksia työelämältä. Nuorten ihannetyö on vakaa, tarjoaa onnistumisen kokemuksia ja kohtelee reilusti. Nuoret toivoivat mahdollisuutta kehittyä työssään, säännöllisiä, kohtuullisia tuloja, positiivista ilmapiiriä, selkää oikeudenmukaista johtajuutta sekä tasavertaisuutta.
”Nuoret haluavat päästä alkuun, tehdä töitä ja rakentaa hyvää elämää”, hän kiteytti.
Levannon mukaan paras tapa ehkäistä nuorten syrjäytymistä työelämästä on yksinkertainen:
”Palkkaa nuori, pidä hänet töissä vähintään kaksi vuotta ja maksa hänelle vähintään 20 000 euroa palkkaa.”
Työelämäpuhe kaipaa toivoa
Levanto muistutti, että kolmasosaa nuorista pelottaa työelämä, ja syy löytyy usein puhetavasta.
”Työelämäpuhe on nykyään todella negatiivista. Organisaatioiden tehtävä onkin luoda toivoa ja mahdollisuuksia. Eli sitä, mitä yksilö ei yksin voi tehdä”, hän painotti.
Paras tapa luoda nuorille luottamusta ja turvallisia kokemuksia työelämästä on tavallinen työpaikka-arki, jossa syödään yhdessä, jaetaan kokemuksia ja opitaan työkulttuuri onnistumisineen ja epäonnistumisineen.
