Elokuun HR Forumissa sali hiljeni oudon nopeasti, kun yrittäjä Jenni Kynnös aloitti puheenvuoronsa. Ei siksi, että hän olisi rakentanut jännitystä tai etsinyt sanojaan, vaan koska hän teki välittömästi selväksi, että nyt ei kierrellä mitään. Kynnös on perustanut useita yrityksiä, joihin on otettu nuoria tekijöitä sisään ja kasvatettu heistä ammattilaisia. Hän on nähnyt läheltä, mistä tiimien kasvu, oppiminen ja lopulta myös taloudellinen menestys syntyvät. Kynnös paljasti bisnessalaisuutensa heti alkuun: tekijä, joka selittää tiimin onnistumisen paremmin kuin mikään muu, on psykologinen turvallisuus.
Jenni Kynnökselle psykologinen turvallisuus tarkoittaa sitä, että töissä voi puhua vaikeista asioista ääneen ilman pelkoa, virheisiin suhtaudutaan häpeän sijaan oppimisena ja vastuun kantaminen tarkoittaa asioiden korjaamista, ei syyllisen etsimistä. Kynnöksen mukaan jokainen ihminen tulee huomioida yksilönä, ei roolina tai resurssina. Kun nämä asiat toteutuvat työpaikan arjessa, syntyy ympäristö, jossa ihmiset uskaltavat yrittää, kysyä ja kehittyä.
Yrityksen menestyksen kannalta on ratkaisevaa, miten nuoret ja työuransa alussa olevat pääsevät kasvamaan työyhteisössä
”Etätyö tappaa junnut. Ei aloittelija opi mitään tehtävälistasta, vaan näkemällä ja kuulemalla, miten muut toimivat. Oppiminen tapahtuu kysymällä, sivulauseissa ja hetkissä, jolloin joku kokeneempi huomaa epäröinnin ja tulee viereen auttamaan”
Hän muistutti, että monen elämäntilanne työuran alussa on kaukana idyllisestä kotitoimistosta. Silloin läsnätyö ei ole valvontaa, vaan sellaisen paikan tarjoamista, jossa työ ei kasvata nuoren yksinäisyyttä, vaan luo tukea ja turvaa.
”On ihan eri asia istahtaa etätöihin espoolaisen omakotitalon terassille kahvikupin ja tietokoneen kanssa, kuin yrittää selvitä 8 tunnin työpäivästä yksiön sängyllä istuen”
Yksilöstä yhteisöön ja takaisin
Kynnös haastoi HR Forumin kuulijoita kysymyksellä, joka aiheutti runsasta keskustelua: mitä sinä tuot huoneeseen? Millaisella energialla tulet työyhteisöösi?
”Työkulttuuri ei ole ’jonkun muun’ asia. Jokainen meistä rakentaa sitä siinä, miten tervehtii, miten kuuntelee, miten reagoi toisen keskeneräisyyteen. Hyvä ohjenuora on, että meistä kenelläkään ei ole omia töitä, vaan kaikki työt ovat omia. Kun koko tiimi ajattelee näin, apu ei ole ponnistus vaan refleksi ja se lisää onnistumisen todennäköisyyttä”
Johtamisesta ja HR:n vastuusta Kynnös puhui samalla suoruudella. Hänen mukaansa työntekijöiden aikaa on suojeltava kuin pyhää. Työyhteisön paine, epäselvyydet ja “ylhäältä tuleva paska” eivät koskaan saa valua alaspäin.
”Jos työntekijät joutuvat kantamaan organisaation sekavuutta, siitä tulee nopeasti arkea syövä kuorma, joka nakertaa turvallisuutta ja luottamusta. HR:n ja esihenkilöiden tehtävä ei ole vain välittää viestejä, vaan suodattaa, priorisoida ja tehdä työstä mahdollisimman selkeää ja rauhallista”
Kynnös ei myöskään väistänyt vaikeita rekrytointiin liittyviä totuuksia. Hän puhui koeaikapurkujen tarpeesta tavalla, joka saattoi tuntua joistakin armottomalta, mutta joka pohjautui kulttuurin suojelemiseen. Jos ihminen ei sovi kulttuuriin, häntä ei pidä pitää mukana “koska kyllä se siitä”. Yksi väärään suuntaan vetävä voima voi pilata sen turvallisuuden, jota muut yrittävät rakentaa.
Ääriavoin kulttuuri voi luoda hirviön
Kynnös muistutti, ettei turvallisuus tarkoita rajattomuutta.
”Jos kaikki on aina kaikkien tiedossa ja kaikki sanotaan suodattamatta, seurauksena voi olla kuormitus, hajanainen päätöksenteko ja tunne siitä, ettei mikään ole kenenkään vastuulla. Turvallinen kulttuuri tarvitsee avoimuuden lisäksi rajoja, rooleja ja tarkoituksenmukaisuutta.”
Vaikka Kynnös lateli puheenvuorossaan kaunistelemattomia totuuksia, hän myös kertoi, miten hänen yrityksissään havahduttiin ikädiversiteetin puutteeseen. Oivallus johti toimistomummolan perustamiseen. Ajatus on yksinkertainen: tarjotaan eläkeläisille merkityksellistä työtä ja samalla vahvistetaan työyhteisön kulttuuria. Ainoa vaatimus oli ikä, vähintään 65 vuotta. Toimistomummola ei ole hyväntekeväisyyttä, vaan bisnestä, joka samalla tekee työpaikkojen arjesta inhimillisempää ja työyhteisöstä vahvemman.
Kun Kynnös lopetti puheenvuoronsa, olo oli yhtä aikaa haastettu ja inspiroitunut. Hän ei tarjonnut pikaratkaisuja, vaan kirkasti sen, mitä psykologinen turvallisuus työpaikoilla tarkoittaa. Se syntyy siitä, miten uskallamme puhua, miten suhtaudumme virheisiin, miten näemme toisemme yksilöinä ja miten suojelemme toistemme työrauhaa. Se syntyy siitä energiasta, jonka jokainen tuo huoneeseen joka aamu. Psykologinen turvallisuus näkyy oppimisena, sitoutumisena ja lopulta myös tuloksena. Teot määrittävät kulttuurin, ja kulttuuri määrittää kaiken muun.
